Olin tänään perheeni kanssa käymässä Nuuksiossa uudessa luontokeskus Haltiassa. Käymme Nuuksion Haukkalammella monta kertaa vuodessa luontoretkellä nyt oli jännää mennä luontoretkelle sisätiloihin.
Haltia oli iso, ruskea puinen rakennus, joka kuulemma muistuttaa muodoltaan hautovaa sotkaa. Linnun kaulaa edustaa korkea torni, joka tarinan mukaan kannattelee taivasta. Yritin kiivetä torniin mutta siinä oli läpinäkyvät rautaverkkoiset kierreportaat ja minua alkoi huimata niin, etten pystynyt menemään ylös saakka. Äiti ja siskot kiipesivät ylös saakka ja kertoivat, että siellä huipulla olevalla näköalatasanteella oli ihan oikea pääskysen pesä!
Luontokeskuksen sisällä tuoksui puulta. Eikä ihme, sillä rakennuksessa oli seinät sisältäkin puuta. Luontokeskus oli aika pieni mutta hieno. Tykkäsin varsinkin täytetyistä eläimistä. Tunnistin urpiaisen, lumikon, ketun, oravan ja riekon. Opin, että riekon latinankielinen nimi on Lagopus lagopus. Lagopus tarkoittaa kuulemma lumikenkäistä jänistä. Hassua, että naalin latinankielinen nimi onkin sitten Vulpes lagopus!
Luontokeskuksessa oli myös tunneli, jota pitkin ryömimällä päätyi karhun pesään. Kun ryömin sitä pimeää tunnelia pitkin alamäkeen ja päädyin suoraan oikean karhun viereen, pelästyin kovasti. Mutta se oli jännää.
Olin myös linnunpöntössä. Siellä sai katsoa kuvaruutua, joka oli ollut linnunpöntön sisäpuolella ja kuvasi pöntön suuaukkoa. Sieltä minua kävi kurkkimassa sinitiainen ja orava. Oli hassu tunne katsella maailmaa pöntön sisäpuolelta.
Luontokeskuksessa oli myös taidetta. Tykkäsin teoksesta, jossa valkoiset talvipukuiset jänikset olivat piirissä pitäen toisiaan tassuista kiinni. Niiden yläpuolella liiteli uhkaavasti kotka. Ehkä parasta oli kuitenkin luontokeskuksen kauppa. Siellä myytiin mm. suloisia pikku pehmolelusaukkoja (Lutra lutra). Saukko on yksi lempieläimistäni ja toivon, että äiti osti saukon minulle salaa lahjaksi. Huomaat varmaan, että olen opetellut eläinten latinankielisiä nimiä. Osaan niitä jo yksitoista. Hassuin on meriharakka eli Haematopus ostralegus. Alkaa naurattaa aina kun sanon sen :)
Mukavaa, että Espooseenkin tuli oma luontokeskus. Kävin kesäkuussa Kalajoella meriluontokeskuksessa. Siellä opin paljon kaloista ja Kalajoen alueen erikoisesta luonnosta. Haltiassa puolestaan esiteltiin ihan koko Suomen luontoa eri vuodenaikoina.
Ai niin. Sain viikonloppuna viestin Korkeasaaresta. Asia koski niitä yhdeksää sorsanpoikasta, jotka veimme sinne toukokuussa. Niistä kolme oli kuulemma menehtynyt vielä samana päivänä kun ne olivat sinne saapuneet. Tosi surullista... Loput kuusi olivat kuitenkin selvinneet. Niistä oli kasvanut pulskia, terveitä sorsanpoikia ja ne oli vapautettu perjantaina luontoon. Toivon, että ne selviytyvät hyvin omillaan. Villieläinten hoitoa on mahdollista tukea rahalahjoituksella. Aion ehdottaa äidille, että ensi jouluna perheemme hyväntekeväisyyskohde olisi villieläimet. Yleensä olemme ostaneet toisenlaisia lahjoja afrikkaan, niin kuin kanoja ja tarvikkeita puutarhan perustamista varten tai sitten olemme koonneet tarvikepaketteja itäeuroopan orvoille lapsille. Nyt voisimme mielestäni auttaa Suomen apua tarvitsevia eläimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti