Viime syksynä kun katselin huoneeni ikkunasta ulos, näin jotain kummaa parkkipaikalla. Jokin valkoinen otus vilisti siellä autojen välissä. Lähdin äkkiä pihalle katsomaan tarkemmin, mikä se on!
Sain jäljitettyä sen helposti ja lähdin seuraamaan sitä. Se kipitti läheisen talon luokse ja pysähtyi sinne seinän viereen. Se antoi minun tulla aivan lähelle. Se oli valkoinen ja yhtä pieni kuin hamsterini. Se oli kokonaan valkoinen, joten sen oli oltava lumikko talvipuvussaan. Kärpällä olisi ollut musta hännänpää ja se olisi ollut isompi. Siinä se ihmetteli minua ja otin siitä kuvan kännykällä. Sitten se pujahti talon rakenteissa olevaan rakoseen. Kuulin myöhemmin, että lumikon näkeminen on tosi harvinaista. Hassua ajatella, että sellainen asuu täällä kaupungissa kerrostalojen keskellä.
Lepakoista vielä. Olen nyt kolmena iltana käynyt katsomassa tuolla takapihan parkkipaikan laidalla lepakoita. Lepakoita onkin kaksi! Toinen on hiukan isompi kuin toinen ja ne lentävät peräkkäin. Olen miettinyt, ovatko ne emo ja poikanen vai pariskunta. Heti kun hämärä laskeutuu, ne lähtevät liikkelle ja aloittavat hyönteisten saalistamisen. Niiden lentoa on niin hienoa seurata! Haluaisin löytää lepakoiden pesäpaikan joku päivä. Aion tutkia lepakoiden lentelypaikan vieressä olevan kallioalueen tarkasti, sillä ne voivat asua siellä kallion tai puun kolossa. Äiti on sitä mieltä, että pesää ei voi löytää, mutta olen jo löytänyt pari lepakoille sopivaa pesäkoloa ja aion tutkia niitä myöhemmin tarkemmin taskulampun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti