Lisää eläinten pelastusta: 9 sorsan poikasta

Reilu kuukausi sitten linnunpoikaset olivat jälleen pulassa. Oli toukokuun viimeinen viikko ja olin koulun jälkeen ulkoiluttamassa koiraa. Läheisen taloyhtiön pihaa ohittaessani ihmettelin kun koira alkoi vetää kohti pensaita ja sitten näin pensaan alta kurkistelevan sorsanpoikasia! Tiesin, että talon pihalla oli pensaassa sorsan pesä, sillä olin monta kertaa käynyt ruokkimassa pesässä hautovaa emoa. Se oli tosi kesy ja söi kädestäni. Sillä todellakin oli pesä keskellä kerrostaloyhtiön pihaa, aivan lasten leikkipaikan vieressä. Pihan lapset kertoivat minulle, että sorsaemo ja kaksi poikasista oltiin aikaisemmin löydetty kuolleina pesän luota. Nämä pensaikoissa kurkkivat poikaset olivat loput poikasjoukosta.

Orvot sorsanpoikaset lähtivät seuraamaan meitä. Ne varmaan luulivat pientä koiraani niiden uudeksi emoksi. Pelkäsimme, että poikaset jäävät auton alle. Yhdessä ystävieni kanssa haimme kenkälaatikon, johon saimme mahtumaan osan poikasista. Loput kannoimme kädessä kotiin.

Poikasia oli kaikkiaan yhdeksän ja ne vaikuttivat hyväkuntoisilta. Laitoimme ne kylpyammeeseen, jotta ne pysyisivät turvassa ja tarjosimme niille leipää. Ne eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita syömisestä. Kun äiti tuli kotiin, hän soitti heti Korkeasaaren luonnonvaraisten eläinten hoitolaan. Puhelinpalvelu oli jo mennyt kiinni mutta onneksi siellä siitä huolimatta vastattiin! Korkeasaari lupasi ottaa sorsanpoikaset vastaan, mikäli pystyisimme tuomaan ne itse paikalle. Eläintenhoitaja luvattiin lähettää meitä vastaan portille laatikon kanssa.

Poikaset olivat todella vikkeliä ja yrittivät koko ajan kiivetä pois ammeesta ja nokkivat kaikkea. Varsinkin ne tykkäsivät nakertaa rannekoruani. Laitoimme poikaset koirankuljetusboxiin, niin että boxin verkko-ovi oli ylöspäin. Sieltä ne eivät päässeet räpiköimään pois. Automatkan aikana osa poikasista alkoi nukkua. Korkeasaaressa meitä oli eläintenhoitaja vastassa. Äiti täytti kaavakkeen, joka pitää aina täyttää kun toimittaa eläimen hoidettavaksi. Siihen piti kirjata tarkkaan kuka on löytänyt ja mitä, tarkka paikka ja aika ja tiedot eläimen kunnosta ja sille tarjotusta ruoasta ja avusta. Minulle tuli hyvä mieli, että sain nämä poikaset turvaan. Silti on samalla tosi paha mieli sen vuoksi, mitä emosorsalle ja niille kahdelle muulle poikaselle oli tapahtunut :(

Hassua on, että näillä linnunpoikatapauksilla on väliä tasan vuosi. Äiti päivittelee jo valmiiksi, että mitä ihmettä Lumi mahtaa raahata kotiin ensi vuonna. Hänelle on hiukan haastavaa, kun tuon pelastettavia eläimiä kotiin juuri toukokuun lopulla. Hänellä kun on töissä opettajana silloin meneillään vuoden kiireisimmät päivät. Mutta ei mahda mitään. Eläimiä pitää aina auttaa!