Eläinten pelastusta: varpusen poikanen

Olin jo ihan pienestä tytöstä alkaen toivonut löytäväni linnunpoikasen, jota hoitaa. Kaikki löytämäni linnut olivat kuitenkin aina kuolleita. Vuosi sitten toukokuun viimeisellä viikolla tilanne muuttui. Ystäväni olivat löytäneet pesästä pudonneen linnunpoikasen ja toivat sen minulle hoidettavaksi. Poikanen oli hyvin pieni, sen sulat eivät olleet vielä auenneet ja se vaikutti elottomalta. Juotin sille vettä pipetillä nokan raosta ja se alkoi virkistyä.

Äitini soitti eläinsuojeluvalvoja Sari Valtaselle, jonka avulla tunnistimme linnunpoikasen tiaiseksi tai varpuseksi. Sari antoi ruokintaohjeet ja sovimme tuovamme linnun hänen villieläinhoitolaansa heti seuraavana viikonloppuna. Arkena emme olisi ennättäneet, sillä eläinhoitolaan oli meiltä yli 100km matka. Ruokimme varpusta kaurapuurolla ja pienillä hyönteisillä parhaamme mukaan puolen tunnin välein, niin kuin emokin sitä olisi ruokkinut. Päivällä tuli tosin pidempi tauko, kun kävin koulussa, mutta silti varpunen onneksi pärjäsi. Annoimme sille ruoan pinsettien avulla. Poikanen oli niin virkeä, että hotki kaiken helposti eikä ruokkiminen ollut lainkaan vaikeaa. Heti syötyään se kakkasi ja sen pesä piti siivota. Se sirkutti tauotta ja räpisteli siipiään laatikkopesässään. Vain yön ajaksi se hiljeni, mutta herätti minut taas heti kun aurinko nousi. Se oli aika raskasta.

Poikanen oli meillä hoidettavana yhteensä neljä päivää. Sinä aikana sen sulat alkoivat pikku hiljaa aueta kärjistä alkaen. Viikonloppuna pakkasimme linnun autoon ja ajoimme Orimattilaan Sarin villieläinhoitolaan. Sari sanoi, että oli ihme, että olimme saaneet poikasen pysymään hengissä. Yleensä poikaset menehtyvät. Sari kertoi myös, että poikanen on varpunen ja että se oli niin pieni, ettei olisi pärjännyt omillaan. Meidän antamamme ruoka oli saanut sen pysymään hengissä mutta kehittyäkseen normaaliksi varpuseksi se tarvitsi erityisravintoa, jota Sari eläinhoitolassaan pystyy tarjoamaan. Sarilla oli hoidettavanaan toinenkin varpusen poikanen ja minun hoidokkini pääsi sen seuraksi. Sarin villieläinhoitolassa oli hoidettavana muitakin loukkaantuneita tai vailla emoa olevia lintuja ja nisäkkäitä. Isona haluan myöskin muuttaa omakotitaloon maaseudulle ja perustaa sen yhteyteen villieläinhoitolan. Äiti on luvannut auttaa häkkien rakentamisessa.



HUOM!
Linnunpoikasten kanssa pitää olla tosi tarkkana. Aina ne eivät tarvitse apua, joten on tärkeää tunnistaa, milloin ja miten linnunpoikasta autetaan. Tässä Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ohjeet:

Kun löydät linnunpoikasen

Kun löydät linnunpoikasen, se on harvoin orpo tai vailla ihmisen hoitoa.

Jos poikanen on maassa, se on saattanut pudota pesästä ja se tarvitsee vain nostaa takaisin pesään.

Jos pesää ei näy lähellä, seuraa kauempaa, käykö emo syöttämässä poikasta.

Monien lintulajien poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä, mutta emo jatkaa maahan pudonneen poikasen ruokkimista.

Jos poikanen on joutunut liian lähelle vaarallista paikkaa, sen voi nostaa turvaan. Emo kyllä löytää poikasen lähimaastosta.

Vain jos poikanen on loukkaantunut, värjöttelevä tai tuntuu kylmältä koskettaessa, se tarvitsee ihmisen apua.

Ennen kuin otat poikasta talteen, ota yhteyttä asiantuntijaan. Hän osaa arvioida linnun voinnin ja mahdollisen avuntarpeen. Poikkeuksena ovat tervapääskyt, jotka täytyy aina maasta löydettäessä toimittaa hoitoon.

Kaikki linnut, jotka ovat olleet kissan tai koiran käsittelyssä, tulee toimittaa asiantuntijan tarkistukseen, vaikkei näkyviä vammoja olisikaan.

lähde: http://www.sey.fi/sey_toimii/seyn_jasenyhdistykset/pk-esy/elainsuojelusta/luonnonvaraiset_elaimet/linnut