Eilen illalla katselin ikkunasta syksyisen pimeälle kotipihalle. Lipputangon juurella vaahteranlehtien päällä istui jänis. Se on ilmeisesti niitä meidän pihan keväällä syntyneitä rusakoita. Pupu nuuskutteli ilmaa ja kurotteli kaulaansa. Sitten se loikki laiskasti hiekkalaatikolle ja hyppäsi sinne sisälle hiekkalelujen seuraksi. Pupu kaivoi vimmatusti hiekkaan kuoppaa ja piehtaroi sitten kuopassa selällään. Kutsuin äidin katsomaan näkyä, kun se oli niin hassu.
Sitten pupu vasta villiintyikin! Se otti täysillä vauhtia, hyppäsi pois hiekkalaatikosta ja kiisi kuin nuoli pihan toiselle laidalle. Pupu suorastaan lensi ees taas ristiin rastiin pihan laidalta toiselle. Se juoksi niin nopeasti, että en meinannut pysyä katseella sen perässä. Pupu juoksi iloisessa hepulissa pitkin pihaa kunnes yhdestä rapusta tuli ulos ihminen koiran kanssa. Silloin pupu pinkoi piiloon.
Pupun vauhti oli jotain käsittämätöntä. En olisi ikinä voinut kuvitella, että pieni eläin kykenee juoksemaan niin lujaa. Se oli kuin nopeutetussa filmissä. Saaliseläimenä rusakko hyötyy räjähtävän nopeasta lähdöstä ja juoksunopeudesta. Rusakko kykenee juoksemaan aika pitkän aikaa jopa 60km/h vauhtia eli yhtä lujaa kuin auto jossain maantiellä. Kuitenkaan rusakko ei ole Suomen nopein eläin. Guinessin ennätysten kirjan mukaan Suomen nopein eläin on ilmeisesti lyhyellä matkalla ilves ja pitkällä matkalla susi. Tarkkoja mittauksia ei kuitenkaan ole tehty, joten tieto on vain oletus. Mutta kettua nopeampi rusakko kuitenkin on. Maailman nopein nisäkäs on gebardi. Se kykenee juoksemaan jopa 110km/h mutta pystyy pitämään vauhdin yllä vain muutamien sekuntien ajan.
