Kulunut talvi oli poikkeuksellisen lämmin ja vähäluminen. Niinpä kevät onkin alkanut vauhdilla. Sulavia lumikasoja, mutaa ja tulvivia ojia ei ole ollut laikaan. Alkuun kevät alkoi hyvin kylmänä mutta nyt olemme Etelä-Suomessa saaneet nauttia jopa helteisistä päivistä ja luonto on alkanut herätä räjähdysmäisesti eloon. Viime viikonloppuna olin viettämässä pääsiäislomaa mökillä. Tässä hiukan kevään merkkejä Hämeestä.
Valkovuokot ja sinivuokot kukkivat jo täyttäpäätä. Myös voikukkia olen jo nähnyt. Samaan aikaan näiden kanssa kukkivat krookukset, tulppaanit ja narsissit. Tosi moni kasvi on alkanut kukkia hyvin samanaikaisesti. Olen kerännyt äidille jo monta kimppua valkovuokkoja.
Näin pellolla tepastelemassa kaksi kurkea. Ne kiinnostuivat minusta kovasti kuullessaan kameran räpsähtävän. Ne eivät pelänneet lainkaan, nostivat vain päänsä uteliaana pystyyn. Näin myös lammella uimassa ja pesimässä kymmeniä joutsenia. Niistä en saanut onnistunutta kuvaa mutta osalla joutsenista oli rannalla iso pesä ja niissä jo emo makasi varmaan munia hautomassa.
Mökillä suorastaan kuhisi sammakoita. Minne tahansa meninkin, tuli iso konna vastaan laiskasti loikkien. Vaikka päivä oli helteinen, olivat konnat yhä kohmeessa. Ne oli helppo napata kämmenelle. Näin myös, että sammakot olivat jo aloittaneet kutupuuhat. Läheisellä lammella oli runsaasti sammakonkutua ja jopa tien painanteeseen syntyneessä lätäkössä oli kutua.
Näin tavallisia sammakoita ja rupikonnia. Kovasti toivoin näkeväni myös vihreitä mölysammakoita. Luin Luonto-lehdestä, että 50 vuoden tauon jälkeen niitä on taas tavattu Suomessa. Ne pitivät aikoinaan niin mahtavaa mölyä, että ihmiset jopa ampuivat niitä päästäkseen niistä eroon. Mölysammakoiden ääntely on lehden mukaan niin karmeaa, ettei sitä millään voisi uskoa sammakon ääneksi. Tahtoisin niin joskus kuulla sitä ääntä!
Löysin mökillä myös kaikkea jännittävää. Lehtiä haravoidessa haravaan tarttui jotain outoa. Se oli kuivunut kuollut sisilisko. Harava oli katkaissut sen hännän. Otin hännän talteen mutta unohdin sen mökille suklaamunien kanssa samalle lautaselle. Soitimme mummille, että ottaa hännän talteen. Mummi parka kiljui kun löysi hännän samalta lautaselta, mistä oli juuri napostellut suklaata.
Näin myös kaksi kyykäärmettä. Ne paistattelivat päivää lämpimällä hiekkatiellä. Heti kun ne havaitsivat ihmisen lähestyvän, ne luikersivat pakoon. Toinen meni niin vikkelästi, ettei siitä ehtinyt saada kuvaa.
Kävin luontoretkellä vanhassa metsässä, joka löytyy mökkitiemme lopusta. Kuljimme mummin, serkkujen ja tätien kanssa metsästä löytyvää luontopolkua pitkin mutta matkanteko oli hiukan hankalaa. Kuvasta näetkin, miten myrsy oli kaatanut puita reitillemme. Joidenkin puiden yli kiipesimme, joidenkin ali konttasimme ja jotkut oli ihan pakko kiertää. Kevät on mielestäni parasta luontoretkiaikaa, sillä silloin ei vielä ole juurikaan hyttysiä tai hirvikärpäsiä.
Keväällä tosiaan voi löytää kaikkea jännää. Sulavan lumen alta paljastuu vaikka mitä aarteita. Kuten tällainen raato. Siinä on hieno pääkallo ja luita ja kasa karvaa. En vain osaa päättää, mikä eläin se on. Oravalle kuuluvaa häntää ei näkynyt mutta karva on liian pitkää ollakseen rotan. Täytyy vielä tutkia asiaa tarkemmin. Nyt pääkallo ja luut odottavat arkistointia.
Muistakaa, että minulle saa tuoda kaikkia luita. Pidän erityisesti pääkalloista, hampaista ja kynsistä.
