Korkeasaaren kesäleirillä

Olin viime viikolla Korkeasaaressa kesäleirillä. Leiri kesti kolme päivää ja se oli päiväleiri, eli yöksi mentiin aina omaan kotiin. Jokaisena päivänä oli oma teemansa, jolloin tutustuimme erityisesti tiettyihin eläimiin. Vietimme aikaa myös Mustikkamaalla sijaitsevassa isoisän mökissä, jonka puutarhaan saimme istuttaa punajuurentaimia ja muuta syötävää. Joka päivä kävimme syömässä ravintola Pukissa ja lisäksi saimme välipalaa. Jokainen leiriläinen sai ylleen hienon Korkeasaariaiheisen t-paidan. Korkeasaari täyttää 125-vuotta ja se oli juhlan kunniaksi tehty t-paita. Jokainen leiriläinen sai leirin päätteeksi myös vuosikortin Korkeasaareen. Nyt voin mennä vaikka joka päivä tarkkailemaan eläimiä!

Ensimmäinen päivä alkoi tosi tuulisena ja kylmänä Korkeasaaren sisäänkäynnin luota. Olin takki päällä ja pipo päässä ja silti meinasin palella. Meitä oli 16 suurin piirtein saman ikäistä leiriläistä ja lisäksi neljä ohjaajaa.  

Ensimmäisenä päivänä teemana olivat kissapedot. Meille kerrottiin, kuinka tiikereitä koulutetaan puutikkuun kiinnitetyn punaisen, litteän pyörylän avulla. Tiikerit opetetaan laittamaan tassu punaisen pyörylän päälle. Kun tiikerille pitää antaa nukutuspiikki, laitetaan pyörylä tikun päässä sisälle tiikerin häkkiin pienen luukun, "hihan", kautta. Tiikeri näkee punaisen pyörylän ja laittaa tassunsa sen päälle. Nyt piikki on helppo laittaa sen tassuun ja eläinlääkäri pääsee hoitamaan tiikeriä. Tiesittekö muuten, että Korkeasaaren kissapedoille syötetään auton alle jääneitä peuroja ja hirviä?

Päivän lopuksi kävimme näköalatornissa ihailemassa maisemia. Tuuli niin lujasti, että hattu piti ottaa pois päästä, sillä muuten se olisi lentänyt tuulen mukana tiehensä. 

Toisena päivänä teemana oli sademetsä.  Pääsimme näkemään, kuinka sammakoille kasvatetaan erilaisia ötököitä, kuten sirkkoja ja banaanikärpäsiä, ruoaksi. Pääsimme myös koskemaan torakkaa. Se oli melkein kämmeneni kokoinen ja sihisi kovasti. Pidin sitä kämmenellä ja aluksi minua pelotti kovasti. Se ei kuitenkaan tehnyt mitään, vaikka vaikuttikin kiukkuiselta. Lisäksi teimme apinoille ja papukaijoille virikkeitä. Laitoin tyhjän vessapaperirullan sisälle kuivatun aprikoosin tai pähkinän ja taittelin rullan kiinni päistään. Lisäksi sidoin naruun pähkinöitä. Minun tekemäni virike laitettiin sinikurkkuaroille ja yksi meni heti syömään sitä. 

Näin Africasia-talossa vapaana viipottavia viiriäisiä ja kyyhkysiä. Viiriäiset olivat niin suloisia, että haluaisin sellaisia kotiinkin!

Katselin myös mangustien leikkiä, se oli hauskan näköistä. Yksi hoitajista kertoi, että kerran jollain vauvalla oli pudonnut tutti mangustien aitaukseen ja ne olivat raahanneet sen koloonsa. Myös kännyköitä on pudonnut aitaukseen ja ihmiset ovat olleet hädissään kun mangustit alkavat raahata iPhonea koloonsa. Kun mangustien aitausta siivotaan, löytyy mangustien koloista kaikkea outoa tavaraa. 

Kolmantena päivänä teemana oli heinänsyöjät. Saimme siivota takinien ulkoaitauksen. Takini muistuttaa visenttiä, mutta on pienempi. Eli se on vähän niin kuin pieni puhveli. Takinit oli laitettu erilliseen aitaukseen siivouksen ajaksi. Lapioimme kaikki kakat ja vanhat heinät pois aitauksesta. Tilalle toimme tuoretta heinää ja puun oksia jyrsittäväksi. Osa heinistä laitettiin korkealle puunrungon päälle, jotta takineilla olisi puuhaa kurotellessaan niitä. Siivoamiseen meni aikaa ehkä tunnin verran ja teimme sen yhteistyössä aikuisten kanssa. Se oli kivaa. Aitaus siivotaan kuulemma joka ikinen aamu. Aika rankkaa. Kakkaa on nimittäin aika paljon. Näimme kun takinit pääsivät nauttimaan siivotusta aitauksestaan. Ne menivät heti jyrsimään heinää. Isä-takini heitti puunrunkoa sarvillaan kevyen näköisesti. Se oli jännän näköistä. 

Viimeisenä päivänä näimme lopultakin Korkeasaaren uudet pikkuiset leijonanpoikaset! Niitä on kolme ja ne ovat tosi suloisia! 

Minulla oli Korkeasaaren leirillä tosi kivaa! Se oli oikea eläintenystävän unelmaleiri! Haluaisin sinne vielä uudelleen ensi vuonna. Nyt kun minulla on vuosikortti Korkeasaareen, aion käydä siellä monta kertaa. Menen käymään myös isoisän mökillä ja tarkistan, ovatko punajuuret kasvaneet. Niitä saa sitten kuulemma syödä, jos sattuu sopivaan aikaan paikalle. Tässä vielä lopuksi muutama ottamani valokuva riikikukosta. Se esitteli minulle hienoa pyrstöään joka päivä!

Vierailu strutsitilalla

Kävin eilen vierailulla Laurilan strutsitilalla Elimäellä. Tila sijaitsi maaseudulla aika pitkän ja mutkaisen hiekkatien varrella. Hiukan jo pelkäsin, että äiti on ajanut harhaan mutta sitten näin pellon laidalla ison aitauksen, jossa näkyi sisällä liikettä. Strutseja!!! 

Heti pihalla meidän toivotti tervetulleeksi haukullaan kolme koiraa. Jokainen niistä oli omassa aitauksessaan, joten en säikähtänyt. Tilan emäntä tuli ulos piharakennuksesta ja johdatti meidät strutsien luo.  Aitauksessa oli toistakymmentä ruskeaa strutsia. Kun tulimme aitaukselle, ne askelsivat heti luoksemme isoilla vahvoilla jaloillaan. Uteliaana ne kurottelivat kaulojaan aidan yli meitä kohti. Saimme ruokkia niitä voikukanlehdillä. Pidimme kiinni lehden toisesta päästä ja strutsit nokkivat paloja irti toisesta päästä. Lehteä ei saanut antaa niille kokonaisena, sillä hampaattomina niiden olisi ollut hankala syödä pitkää lehteä. Äiti antoi strusille pienen palan voikukanlehteä ja strutsi nokkaisi häntä sormista tosi lujaa. Se sattui mutta onneksi ei tullut haavaa. Strutsit ovat tosi voimakkaita, oikein näki, kuinka vahvoja niiden pitkät kaulat ja jalat ovat. Emme uskaltaneet silittää niitä tai koskea niihin, sillä ne halusivat nokkaista aivan kaikkea. 

Aitauksen ruskeat strutsit olivat kaikki viime kesän poikasia. Niiden höyhenet eivät vielä olleet vaihtaneet väriä. Myöhemmin naaraat muuttuvat harmaiksi ja urokset mustiksi. Löysin netistä videon, jossa on kuvattuna näiden strutsien kuoriutuminen vuosi sitten. Kannattaa katsoa! https://www.youtube.com/watch?v=bzlFwlopcUc  Strutsinpoikasen kuoriutuminen on kovan työn takana, sillä sillä ei ole munahammasta munankuoren rikkomista varten kuten linnunpoikasilla normaalisti on. Poikasen on päästävä ulos munasta jaloilla ja niskalla työntämällä. Kun strutsinpoikanen syntyy, se painaa melkein kilon ja on aivan valmis pikku lintu höyhenineen kaikkineen ja alkaa pian taapertaa jaloillaan ja etsii ruokaa. 

    Tilalla oli yksi uros ja sillä oli omassa aitauksessaan muutama naaras haaremina. Urokset ovat tosi tarkkoja reviiristään, eikä niiden lähelle saa mennä. Välissä olikin kaksi turva-aitaa, jotta vieraat eivät mene liian lähelle. Uros tepasteli mustissa höyhenissään arvokkaan näköisenä ja pörhisteli valkoisia siipisulkiaan. 

Kiinnitin huomiota strutsin jalkoihin. Ne olivat todella voimakkaat ja niissä oli kaksi varvasta. Isommassa varpaassa oli valtava koukkumainen kynsi. Luin, että jos strutsi potkaisee puolustautuakseen, voi sen potku tappaa aikuisen ihmisen. Sitä ei ole vaikea uskoa. Strutsi voi kasvaa melkein 3m korkeaksi ja painaa melkein kaksisataa kiloa. Se on valtavan suuri, eikä sitä ymmärrä, ennen kuin seisoo itse vieressä. 

Yleensä kun strutsi säikähtää, se juoksee pakoon, sillä strutsit eivät osaa lentää, eivät edes lyhyitä pyrähdyksiä. Strutsi säikähtää yleensä äkillisiä kovia ääniä ja silloin riittää, että yksi säikähtää ja juoksee pakoon ja silloin koko lauma seuraa perässä. Strutsi juoksee pitkillä jaloillaan jopa 70km/h eli todella lujaa. Se pystyy pitämään tätä juoksuvauhtia yllä jopa puoli tuntia ja harppoo koivillaan neljän metrin mittaisia jättiläismäisiä harppauksia. Strutsi onkin maailman nopein kaksijalkainen eläin!

Strutsista tulee mielee jollain tapaa dinosaurukset. Sillä on dinosaurusmaiset jalat ja dinosaurusmainen kaula ja leveä pää. Ihan tuntuu, ettei se olisi lintu lainkaan, vaan muinainen esihistoriallinen lisko! Toisaalta , linnuthan kyllä polveutuvat dinosauruksista, joten ei ihme, että niissä on samaa näköä!

Tilalla oli myytävänä erilaisia strutsituotteita, mm. erilaisia strutsinsulkatuotteita, strutsin munia (kokonaisia ja pelkkiä kuoria), strutsin lihaa ja strutsin rasvasta tehtyä saippuaa. 

Minua kiinnostivat strutsin valtavat siipisulat ja pienemmät höyhenet sekä strutsin munat. Ostin yhden ison sulan ja se maksoi 10e. Ostin myös pienen höyhenen ja se maksoi 50snt. Ostin myös tyhjän munankuoren, se maksoi 16e. Kokonainen muna sisuksineen olisi ollut 25e mutta päätimme ostaa mieluummin tyhjän munan. Saimme kuitenkin kokeilla, kuinka painava kokonainen muna oli. Se painoi 1,5kg ja vastasi kooltaan yhteensä 25 kananmunaa! Munan kuori on niin paksu, että se kestää ihmisen painon päällään. Emäntä kertoi, että kun hän tekee munakasta, hän rikkoo kuoren hakkaamalla sitä saksenkärjillä lujaa yhteen kohtaan. Sitten kun hän saa aikaan reiän, sekoittaa hän keltuaisen rikki ja ravistaa munan sisällön ulos. 

Jos minä saisin joskus oman strutsinmunan, hautoisin siitä oman strutsin! 

Laurilan strutsilitan kotisivut:  http://www.strutsitila.net/sivu9.htm.