Oravan poikaset pulassa!

Tämä kesä on ollut harvinaisen viileä. Vaikka on heinäkuu, ei helteistä ole ollut tietoakaan. Yksi päivä kuitenkin oli aurinkoinen ja suorastaan kuuma. Ja juuri tuona päivänä sattui niin, että kolme pientä oravanpoikasta jäivät kuumuuden armoille.

Tätini työpaikan pihalla oli kolme pientä oravan poikasta. Niiden emoa ei näkynyt missään ja ne makasivat ihan voimattomina auringossa. Tätini vei niille työkavereidensa kanssa kipossa mantelilastuja ja leipää ja yrittivät asettaa niille hiukan varjoisaa suojaa auringolta. Koko päivän poikaset makasivat maassa eikä niiden emoa näkynyt missään. Tätini oli poikasista huolissaan ja kysyi minulta apua niiden kanssa. Soitimme äidin kanssa Korkeasaaren villieläinsairaalaan ja kysyimme, pitäisikö ihmisen puuttua tilanteeseen. Korkeasaaressa sanottiin, että jos emoa ei ole näkynyt koko päivänä ja jos poikaset vaikuttavat heikoilta, pitäisi ne ehdottomasti ottaa ihmisen hoiviin. Ilmoitimme, että haemme poikaset ja tuomme ne Korkeasaareen vielä ennen sen sulkemisaikaa.

Olin juuri tuolloin serkkuni synttärijuhlissa ja meillä tuli kova kiire lähteä pelastamaan oravia, ennen kuin Korkeasaari menisi kiinni. Saimme juhlapaikalta mukaamme tyhjän kenkälaatikon ja lähdimme ajamaan tuhatta ja sataa kohti tätini työpaikkaa. Siellä meitä odotti kolme oravanpoikasta, jotka söivät leipää ja mantelilastuja. Illan tullen ne olivat jo vähän piristyneet mutta edelleen niiden vuonnista olimme huolissamme. Poikaset olivat niin kesyjä, etteivät pelänneet ihmistä. Ohikulkijat olivat kuulemma nostelleet niitä syliinsä eivätkä poikaset olleet pistäneet vastaan. Äiti laittoi kenkälaatikon maahan ja ohjasi poikaset sen sisälle. Emme uskaltaneet koskea poikasiin, sillä oravat voivat purra todella lujaa. Laitoimme kannen varovasti kiinni ja lähdimme ajamaan Korkeasaareen.

Matkan aikana pidimme kenkälaatikon kantta raollaan. Kertaakaan poikaset eivät pyrkineet raosta pois, eivätkä muutenkaan äännelleet tai rapistelleet. Kun saavuimme perille, ne kaikki kolme olivat nukahtaneet yhteen kasaan laatikon kulmaan. 

Korkeasaaressa jätimme poikaset lipunmyyntikojulle, josta eläintenhoitaja tulisi ne hakemaan. Äiti täytti myös lomakkeen, joka kuuluu täyttää aina kun tuo hoivaa tarvitsevan eläimen Korkeasaareen.

Myöhemmin saamme tietää, miten poikasten kävi. Monesti eläimellä voi olla vakava nestehukka joka on kohtalokas. Luonnon eläimet näyttävät yleensä viimeiseen saakka terveitä vaikka olisivat jo kuoleman kielissä. Toivottavasti nämä oravat selviävät.

Korkeasaaren sivuilla on tietopaketteja yleisimmistä eläimistä, jotka voivat tarvita ihmisen apua. 

Sivulla on kerrottu, milloin oravanpoikanen tarvitsee ihmisen apua ja siellä on myös poikasen ruokintaohjeet. Löydät ohjeet täältä:

https://drive.google.com/folderview?id=0Byt7sDgobigUVmVSeTNRYVNjY3c&usp=sharing

Korkeasaaren villieläinsairaala: (09) 310 37887

http://www.korkeasaari.fi/suojelutyo/villielainsairaala/

Kesäisiä lintuja ja kettu

Kävin Helsingin Gardeniassa viime viikolla. Tykkäsin paikasta tosi paljon. Siellä on trooppinen kasvihuone, jossa kasvaa erilaisia sademetsän kasveja ja katosta sataa pienesti vettä. Isossa altaassa polskuttelee valtavia Koikarppeja ja musta haimonni ja niiden kanssa elelevät kilpikonnat Keijo ja Kaarina. Kasvihuoneen pihalla on ihana puutarha ja sinne on vapaa pääsy. Puutarhassa kukki juuri parhaillaan valtava määrä pioneja. Kiinalaistyylinen kivipuro oli myös mielenkiintoinen. Pihalla oli myös tällainen linnunpönttöjuttu. Siinä oli esimerkkejä erilaisille linnuille sopivista pöntöistä. Vasemmalla ylhäällä on iso koivusta tehty telkän pönttö. Se oli kiva. Samoin tuossa edessäni oleva ruskea pitkä pönttö. Se on tehty puukiipijälle ja sen sivussa on pikkuruinen lovi sisäänkäyntinä. Hauskinta koko vierailussa oli, kun myyjä tarjosi maistiaiseksi durian-hedelmästä tehtyjä karkkeja. Durian on maailman pahan hajuisin hedelmä. Se karkki maistui aivan sipulille mutta söin sen silti. Suuhun jäi kamala maku koko päiväksi. 

Vierailen usein Espoossa sijaitsevassa luontotalossa, Villa Elfvikissä. Tämän kesäisellä reissulla törmäsin siellä elämäni ensimmäistä kertaa harmaahaikaraan! Harmaahaikara on Suomessa aika harvinainen ja olin tosi innoissani kun vihdoinkin sain nähdä sen! Haikara käveli pitkillä jaloillaan kaislikossaja napsi nokallaan syötävää vedestä. Lopulta se levitti siipensä ja lensi pois. 


Otin tämän kuvan kiikarin avulla. Äiti piti kiikaria paikoillaan ja minä tähtäsin kameralla sopivaan kohtaan.

Tällä viikolla Puuhamaassa oli useita sorsaemoja poikasineen. Tässä kuvassa on ihan pieniä poikasia. Ne uivat polkuvenealtaassa emonsa kanssa ja piipittivät kovasti. Houkuttelin niitä kaverini kanssa sivummalle, jotta pikkusiskoni sai tuotua veneensä laituriin. Poikasille maistui rinkelin murut. Yhdellä toisella sorsalla oli isot poikaset. Ne olivat niin kesyjä, että tulivat melkein syliin kun ruokin niitä. 

Lepakko on nisäkäs, eikä lintu mutta kerron niistäkin vähän. Olin kesaäkuussa matkalla Kreikassa Zakynthoksella ja siellä oli aivan valtavasti lepakoita. Tässä hämärässä kuvassa olen minä ja lepakko illalla. Lepakoita lenteli hotellimme takapihalla oliivipuulehdossa aivan koko ajan. Ne lepattelivat äänettömästi ja tekivät syöksyjä napsiessaan ilmasta hyönteisiä. Olin joka ilta ulkona katsomassa niiden lentämistä.

Tänä kesänä linnut ovat aika hyvin pärjäilleet itsekseen mutta yhtenä iltana oli räkättirastaan poikanen pulassa. Räkätti on rakentanut pesänsä takapihallemme männyn oksalle hyvin näkyvälle paikalle. Pesästä oli pudonnut kaksi hyvän kokoista poikasta maahan. Pari oli jäänyt vielä pesään. Löysin poikaset siten, että näin lokin lentelevän paikalla ja emoräkätin räksyttämässä sitä tiehensä. Toinen räkätinpoikasista oli jo kuollut lokin hyökkäyksessä, siinä näkyi jälkiä nokan iskuista. Toinen poikasista oli hengissä ja siinä näkyi lokin nokan kopsautuksia päässä (höyheniä oli irti ja pää punoitti ikävästi, kuten kuvasta näkyy). 

Pidin koko loppuillan paikalla vahtia ja häädin ahdistelevan lokin pois. Kun aurinko laski, lähti lokki pois. Menin kauemmas ja emoräkätti tuli heti ruokkimaan poikasta. Aamulla poikanen oli kipittänyt piiloon mustikanvarpujen alle ja emo kävi sitä ruokkimassa siellä. Poikanen näyttää pärjäilevät nyt hyvin. Onneksi sille ei ehtinyt käydä pahasti lokin kynsissä. Lokeilla taitaa olla nyt nälkä, sillä olen nähnyt muuallakin kun räkätti häätää lokkia pois. Tiedoksi vielä muille, että räkätin poikaset lähtevät pesästä monesti tosi aikaisin. Ne eivät osaa lentää ja emo käy ruokkimassa niitä maassa. Poikanen piipittää "piip" ja sitten emo tulee sen luo. Tuon löytämäni poikasen olisin varmaan voinut vielä nostaa pesään mutta pesä oli liian korkealla. Höyheniä kuitenkin oli jo sen verran paljon auki, että päättelin sen pärjäävän maassakin emon hoidettavana. 

Lopuksi vielä kuva ketusta. Kettuja liikkuu täällä meillä päin aika paljon, vaikka olemmekin kaupungissa. Olen monta kertaa törmännyt repolaiseen ja nyt sain siitä kuvankin. Ketun kanssa tallentui Espoon Tiistilän pirunpeltokin! Vain Helsingin Jakomäessä olen nähnyt yhtä hienon ja ison pirunpellon. Kettu seisoi pirunpellon laidalla ja söi siellä jotain pitkään ja hartaasti. Aterioituaan se jolkutteli pois. Ja pirunpeltohan on vanhaa kivikkoista merenpohjaa, mutta ennen vanhaan ihmiset uskoivat että siellä asuu piru. Meilläkin luki tuossa pirunpellon laidalla aikaisemmin kyltissä jotain sellaista kuin: Älä kiviä pellosta kerää, tai piru piilossansa herää.