Olin syyslomalla kummitätini luona Roomassa. Vaikka olikin lokakuu, oli Italiassa vielä aivan kesä. Joka päivä aurinko paistoi ja oli tosi kuuma. Kaikkialla oli aivan vihreää. Loman aikana näimme monia kuuluisia nähtävyyksiä. 2000 vuotta vanhat rakennukset olivat monet edelleen pystyssä ja ihmeellisen hyvässä kunnossa. Suosikkini olivat Colosseum ja Pantheon.
Vaikka rakennuksissa olikin paljon kivaa nähtävää, tutkin ahkerasti myös paikallisia eläimiä. Aina kun näin jotain kivaa ja halusin muidenkin katsovan, minun piti muistaa sanoa ”kato” eikä ”katso”. Katso on nimittäin italiaksi jotain tosi rumaa ja sitä sanaa ei siksi saanut sanoa.
Roomalaiset linnut olivat pääasiassa erivärisiä puluja, jotka istuivat puiden oksilla rivissä tai kököttivät parvekkeiden kaiteilla. Kerran näin kaksi kissaa makaamassa auton konepellin päällä lämpimässä. Lisäksi näin paikallisia sisiliskoja, jotka olivat erinäköisiä kuin suomalaiset sisiliskot. Niillä oli kirkkaan vihreä selkä ja ne muistuttivat pieniä leguaaneja. Ne paistattelivat auringossa ja nauttivat lämmöstä.
Kun istuimme Espanjalaisten portaiden juurella syömässä eväitä, huomasin jalkojeni alla olevan viemäriritilän alla liikettä. Siellä kipitti aika iso, ruskea hiiri. Ujutin sille kaltereiden välistä hiukan leipää ja se otti sen kädestäni. Ei mennyt kuin hetki, niin paikalle juoksi rotta, joka hyökkäsi hiiren kimppuun haluten siltä sen leivän. Hiiri antoi rotan ottaa leivän ja rotta häipyi saaliinsa kanssa pois. Annoin järkyttyneelle hiirelle uuden leivän, ison leivän, ja se otti sen ja söi sen.
Parhain paikka eläinten katseluun oli 100 vuotta vanha Rooman eläintarha. Olen ollut muutamassa eläintarhassa ympäri Eurooppaa ja tämä oli yksi parhaimmista. En olisi halunnut lähteä sieltä pois. Paitsi että eläintarha oli todella kaunis ja viihtyisä, siellä oli monia eläimiä, joita en ole koskaan aikaisemmin
nähnyt.
Siellä oli mm norsuja, kirahveja, seeproja ja virtahepoja. Kirahvit olivat todella isoja ja kauniita. Virtahevoissa oli niitä isoja ja sitten oli kääpiövirtahepoja. Seeprat olivat aivan hevosen kokoisia ja todella hienon näköisiä. Näkemäni norsu oli aika pieni, Tallinnan eläintarhassa on paljon suurempia. Ne taitavat olla eri rotuisia. Eläintarhassa oli vapaana lentäviä vihreitä papukaijoja ja riikinkukkoja, jotka tulivat kädestä syömään. Riikinkukkoja tuli ympärillemme kärkkymään oikea parvi kun söimme kahvilassa pizzaa. Niitä piti hätistellä pois, etteivät ne olisi ottaneet pöydältä mitään.
Siellä oli myös marsuja, jotka minut nähtyään tulivat heti aitauksen reunalle ja vinkuivat äänekkäästi. Luulivat varmaan saavansa ruokaa. Eläintarhassa oli myös pohjoismaisia eläimiä: susia, karhuja ilveksiä.
Kaikkein parasta oli kuitenkin perhostalo. Siellä sai olla samassa huoneessa vapaana lentelevien jättimäisten perhosten kanssa. Perhosten siivet olivat päältäpäin kirkkaan vihreitä tai punaisia. Nurjalta puolelta ne olivat aivan ruskeaharmaita ja jotkut niistä muistuttivat muodoltaan kuivunutta lehteä. Hyvä keino naamioitua vihollisilta! Olisin voinut olla perhosten kanssa tuntikausia. Yksi perhonen laskeutui laukulleni ja lepäsi siinä hetken. Perhosille oli tehty perhosbaari, jossa ne ruokailivat. Baarissa oli ylikypsiä banaaneja ja pienissä kupeissa sokerivettä.
Toin Roomasta mukanani paljon
värikkäitä linnunsulkia ja jättimäisiä
käpyjä. Toin myös tammenterhoja ja kastanjoita. Yritän
kasvattaa niistä mökille puita. Poimin myös muita
erikoisia siemeniä puista mutta en tunnistanut niitä, ne
olivat niin erikoisia. Pidän ne matkamuistona.
