Tämä viikko on ollut mahtava. Ensiksi näin elämäni ekaa kertaa revontulet! Toiseksi näin elämäni ekaa kertaa auringonpimennyksen!!!
Viime sunnuntaina auringossa tapahtui suuri purkaus. Purkauksessa syntyneet hiukkaset tavoittivat Maan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Seisoimme kotimme viereisellä kalliolla kymmenen jälkeen illalla ja ihmettelimme yllämme leijuvaa ihmeellistä näkyä. Taivas oli pilvetön ja täynnä tähtiä. Taivasta halkoi suoraan päidemme yläpuolella valtava, utuinen, kuin tähden muotoinen räjähdys, jonka utuiset lonkerot halkoivat taivasta äärettömyyksiin saakka. Tämä utuinen näky oli niitä auringon hiukkasia. Yhtäkkiä utu alkoi kirkastua ja muutti väriään. Taivaalle ilmestyi kirkkaan vihreä valo, joka liikkui aaltoillen hetken aikaa ja sitten katosi. Meillä Espoossa revontulet näkyivät vihreänä mutta jotkut olivat nähneet ne punaisena, keltaisena ja vaikka minkä värisenä. Yritin napata niistä kuvan, mutta pimeässä se ei onnistunut.
Eilen, kesken koulupäivän, sain nähdä auringonpimennyksen. Kuu peitti auringosta noin 80%. Seurasimme pimennystä erilaisin välinein, mm. hitsauskypärän lasin läpi. Paljain silmin pimennystä ei saa katsoa, sillä se vahingoittaa silmiä. Lisäksi aurinko on niin kirkas, että pimennyksen voi nähdä ainoastaan oikeanlaisilla suojavälineillä. Pimennys oli hieno. En huomannut, että maisema olisi mitenkään hämärtynyt pimennyksen aikana. Sen sijaan huomasin, että tuli kylmä. Harmi, etten koskaan saa nähdä täydellistä auringonpimennystä. Sellainen kun on tulossa vasta joskus 100 vuoden kuluttua.
Mutta nyt on KEVÄT!!! Jo viime viikolla tehtiin ensimmäiset havainnot leskenlehdistä, sinivuokoista ja krookuksista! Eikö olekin ihmeellistä? Myös muurahaiset ovat heränneet ja joku on nähnyt jopa perhosiakin! Tämä leskenlehti löytyi tänään pajunkissojen hakureissulla.
Tänään oli aurinkoinen mutta kirpeä päivä. Pakkasta oli pari astetta ja tuuli kovaa. Aurinko silti lämmitti ihanasti. Tällainen oli maisema pajupusikoissa.
