Porkkalanniemi ja Pampskatan

Kävin perheeni kanssa viime viikolla luontoretkellä Kirkkonummella Porkkalanniemessä. Halusin tähyillä lintuja sen kuuluisimmalta paikalta, Pampskatanilta. Olin lukenut paikasta Luonto-lehdestä ja kuvien perusteella se oli todella ihana paikka, jossa näkee paljon eläimiä ja lintuja.

Porkkalanniemeen löysimme ihan helposti mutta luontopolun löytäminen ei ollutkaan helppoa. Äiti oli kyllä löytänyt netistä alueen luontokartan mutta silti jouduimme pariin kertaan ajamaan eteenpäin ja etsimään polun alkua uudelleen. Lopulta löysimme polun ja opasteviitat. Sen jälkeen oli ihan helppoa löytää Pampskatanille, sillä polut olivat selkeitä ja niemi oli sen verran kapea, ettei siellä voinut eksyä, vaikka matka olikin toista kilometriä pitkä. Kaikille vinkiksi, että luontopolku alkaa metsänvartijan mökin nurkilta. Siinä on ihan pieni parkkipaikkakin vieressä. Luontopolun varrella on myös paljon ulkohuusseja, joten vessaankin pääsee.

Porkkalanniemen luonto oli aivan ihanan kaunis ja monimuotoinen. Näimme kallioita, sammalia, muinaishautoja, suota, kuivia käkkyrämäntyjä, merta, erilaisia kauniita kasveja... Koko ajan maisema muuttui ja nähtävää oli vaikka mitä! Kuvasimme paljon maisemia ja kasveja. Mutta eläimiä emme nähneet. Meressä ui hanhia mutta kauriista tai muista metsäneläimistä emme nähneet muuta kuin peuran jäljet mudassa ja jäniksen papanoita. Kallioiden siimeksestä paljastui grillikatoksia ja aika paljon aurinkoa ottavia ihmisiä. Se oli hassua, sillä matkan varrella emme olleet törmänneet kehenkään. Varmasti se ihmispaljous oli säikyttänyt eläimet kauemmas. Ensi reissulle pitää valita jokin muu ajankohta kuin aurinkoinen heinäkuun päivä. Mutta en minä sentään ihan turhaan ottanut kiikareita mukaan. Meillä oli hauskaa istua rantakallioilla eväitä syömässä ja kiikaroida samalla vastarannalla olevaa miestä, joka kuntoili ison kivenlohkareen kanssa.

Siilejä mökillä

Olen tänä kesänä nähnyt mökillä siilin jo kaksi kertaa. Koskaan aikaisempina vuosina siellä ei ole nähty siilejä, joten ne ovat uusia asukkaita siellä. Pari viikkoa sitten mummi näki siilin lyllertävän pellolla illalla. Menin äkkiä katsomaan sitä. Silitin sitä varovasti, eikä se nostanut piikkejään pystyyn. Luulin että siilin piikit ovat niin terävät, että niistä saa haavan sormeen mutta ei ne ollutkaan.

Viime viikonloppuna olin taas mökillä. Olin menossa ulkohuussiin kun polun vieressä alkoi heinät heilua ja sieltä tuli esiin ihan pieni siili! En ole koskaan nähnyt, että siili juoksee niin kovaa! Se oli niin vikkelä, että en varmaan olisi saanut sitä kiinni, jos se olisi jatkanut juoksuaan. Minun onnekseni se kuitenkin pysähtyi ja sain tarkkailla sitä kun se nuuski maata pienen kuusen juurella. Siilillä on muuten tosi pitkä nenä. Pikkusiskoni olisi halunnut antaa sille maitoa, mutta sitä ei siileille saa antaa, sillä tavallinen maito ei sovi siilien ruoansulatukselle. Äitini serkulla on hevostalli ihan meidän mökin lähellä. Siellä siilit kuulemma käyvät syömässä tallikissojen ruoat niiden kupeista. Ja sitten ne kakkaavat toiseen kuppiin. Siistejä siilejä!