Oravan poikaset pulassa!

Tämä kesä on ollut harvinaisen viileä. Vaikka on heinäkuu, ei helteistä ole ollut tietoakaan. Yksi päivä kuitenkin oli aurinkoinen ja suorastaan kuuma. Ja juuri tuona päivänä sattui niin, että kolme pientä oravanpoikasta jäivät kuumuuden armoille.

Tätini työpaikan pihalla oli kolme pientä oravan poikasta. Niiden emoa ei näkynyt missään ja ne makasivat ihan voimattomina auringossa. Tätini vei niille työkavereidensa kanssa kipossa mantelilastuja ja leipää ja yrittivät asettaa niille hiukan varjoisaa suojaa auringolta. Koko päivän poikaset makasivat maassa eikä niiden emoa näkynyt missään. Tätini oli poikasista huolissaan ja kysyi minulta apua niiden kanssa. Soitimme äidin kanssa Korkeasaaren villieläinsairaalaan ja kysyimme, pitäisikö ihmisen puuttua tilanteeseen. Korkeasaaressa sanottiin, että jos emoa ei ole näkynyt koko päivänä ja jos poikaset vaikuttavat heikoilta, pitäisi ne ehdottomasti ottaa ihmisen hoiviin. Ilmoitimme, että haemme poikaset ja tuomme ne Korkeasaareen vielä ennen sen sulkemisaikaa.

Olin juuri tuolloin serkkuni synttärijuhlissa ja meillä tuli kova kiire lähteä pelastamaan oravia, ennen kuin Korkeasaari menisi kiinni. Saimme juhlapaikalta mukaamme tyhjän kenkälaatikon ja lähdimme ajamaan tuhatta ja sataa kohti tätini työpaikkaa. Siellä meitä odotti kolme oravanpoikasta, jotka söivät leipää ja mantelilastuja. Illan tullen ne olivat jo vähän piristyneet mutta edelleen niiden vuonnista olimme huolissamme. Poikaset olivat niin kesyjä, etteivät pelänneet ihmistä. Ohikulkijat olivat kuulemma nostelleet niitä syliinsä eivätkä poikaset olleet pistäneet vastaan. Äiti laittoi kenkälaatikon maahan ja ohjasi poikaset sen sisälle. Emme uskaltaneet koskea poikasiin, sillä oravat voivat purra todella lujaa. Laitoimme kannen varovasti kiinni ja lähdimme ajamaan Korkeasaareen.

Matkan aikana pidimme kenkälaatikon kantta raollaan. Kertaakaan poikaset eivät pyrkineet raosta pois, eivätkä muutenkaan äännelleet tai rapistelleet. Kun saavuimme perille, ne kaikki kolme olivat nukahtaneet yhteen kasaan laatikon kulmaan. 

Korkeasaaressa jätimme poikaset lipunmyyntikojulle, josta eläintenhoitaja tulisi ne hakemaan. Äiti täytti myös lomakkeen, joka kuuluu täyttää aina kun tuo hoivaa tarvitsevan eläimen Korkeasaareen.

Myöhemmin saamme tietää, miten poikasten kävi. Monesti eläimellä voi olla vakava nestehukka joka on kohtalokas. Luonnon eläimet näyttävät yleensä viimeiseen saakka terveitä vaikka olisivat jo kuoleman kielissä. Toivottavasti nämä oravat selviävät.

Korkeasaaren sivuilla on tietopaketteja yleisimmistä eläimistä, jotka voivat tarvita ihmisen apua. 

Sivulla on kerrottu, milloin oravanpoikanen tarvitsee ihmisen apua ja siellä on myös poikasen ruokintaohjeet. Löydät ohjeet täältä:

https://drive.google.com/folderview?id=0Byt7sDgobigUVmVSeTNRYVNjY3c&usp=sharing

Korkeasaaren villieläinsairaala: (09) 310 37887

http://www.korkeasaari.fi/suojelutyo/villielainsairaala/