Porvoon päärynät ja käärmeet

Olin pari viikkoa sitten käymässä Porvoossa mummin miesystävän mökillä. Mökin pihalla kasvaa jänniä puita ja pensaita. Siellä on ainakin luumupuita, omenapuita,tyrnimarjapensas, pähkinäpensas ja päärynäpuu. Päärynäpuussa oli pienen pieniä päärynöitä ja pähkinäpensaasta löysin pari raakaa pähkinää. Olisi tosi hienoa omistaa oma päärynäpuu. Meidän omalla mökillä meillä on ollut pensasmustikoita jo monta vuotta. Tänä vuonna yksi pensaista teki kolme mustikkaa. Ne eivät oikein taida viihtyä meidän mökillä, kun sato on niin pieni.

Porvoossa kävimme myös mökin läheisellä uimarannalla. Olin juuri laiturilla aikeissa mennä uimaan mummin seuraksi kun mummi alkoi kiljua lujaa vedessä. Näin kuinka iso musta käärme melkein hyppäsi ilmaan säikähdyksestä aivan mummin nenän edessä. Käärmeellä oli keltainen niska, joten se oli vaaraton rantakäärme. Se yritti uida rantaan mutta pelästyi siellä olevia ihmisiä ja vaihtoi suuntaa. Se pakeni veneiden alle mutta ehdimme saada siitä pari kuvaa. Mummi kertoi törmänneensä käärmeeseen aikaisemminkin siellä rannalla. Kerran se käärme oli ollut kivellä syömässä kalaa! En halunnut mennä enää uimaan. Jännitti, jos käärme törmää seuraavaksi minuun.

 Kuivalla maalla minua ei käärmeet haittaa. Olen tutkinut monta kertaa mökillä kyykäärmeitä. Niitä joskus tosi harvoin tulee mökin pihalle tai läheiselle tielle. Tämä kesänä näin tosi rauhallisen kyyn, joka ei lähtenyt karkuun vaikka pitkään tutkin sitä. Kyy oli aivan ruskea ja sen selän kuvio oli erikoinen, ei selkeä sahalaita vaan enemmän  kuin pitkä suora viiva, jossa pienempiä poikkiviivoja. Ja sen hännän pää oli keltainen. En siksi aluksi tunnistanut että se oli kyy ja ukkikin ihmetteli, mikä käärme se on. Mutta kyllä se kyy oli. Tunnistin yhden netissä olleista ruskean naaraskyyn kuvista samanlaiseksi.