Suomenojan lintualtaalla

Minulla oli muutama viikko sitten synttärit. Täytin 13 vuotta. Sain sukulaisilta lahjaksi rahaa, jolla pystyin ostamaan uuden polkupyörän. Nyt olen pyöräillyt melkein joka päivä läheiselle kosteikolle, joka on keväisin aivan täynnä lintuja. Lokkeja on sadoittain ja niiden kirkuna kuuluu aamun hiljaisina tunteina meille kotipihalle saakka. Lokkien lisäksi kosteikolla pesii ainakin yksi joutsenpariskunta, silkkiuikkuja, nokikanoja, heinäsorsia ja lukuisia muita lintulajeja.

Lampea kiertää hiekkatie, jonka varrella on kaksi lintutornia. Niistä on hyvä kiikaroida kaislikkoon. Näin keväisin nähtävää on paljon. Kun malttaa rauhassa tutkia ympärilleen, huomaa vaikka mitä. Kuten esimerkiksi tämän ruokopesässään hautovan nokikanan. Joillakin oli jo poikasetkin. Luulin ensin, että lintu hautoo munia, mutta sitten se nousi ylös ja lipui veteen. Pesässä ui yhdeksän pientä poikasta!

Joillakin muillakin linnuilla oli aikaiset poikaset. Ainakin telkällä. Löysin nimittäin kaislikosta yhden telkän poikasen. Se oli kuollut. Se tuntui yhä lämpimältä, joten sen kuolemasta ei ollut varmastikaan kulunut kauaa aikaa. Varmuuden vuoksi yritin elvyttää sitä mutta mikään ei auttanut. Hautasin pienen maahan. Tuo iso kuva ylhäällä on kuva poikasesta. Se oli niin suloinen. Löysin muitakin kuolleita lintuja ja hautasin ne kaikki. Missään linnuissa ei näkynyt ulkoisia vaurioita, joten ne olivat ilmeisesti kuolleet muuhun kuin hyökkäykseen tai loukkaantumiseen.



Yhden  yksinäisen sinisorsan poikasen löysin myös ja se oli elossa. Se oli niin pieni, että se oli varmasti joutunut vahingossa eroon emostaan. Laitoin poikasen pyöräni koriin ja ajoin kunnes löysin sinisorsaemon, jolla oli poikaset. Vapautin poikasen veteen ja se ui emolinnun luo. Emo tuli sitä vastaan vaakuttaen pari kertaa kovaan ääneen. Sitten poikanen liittyi muun lauman joukkoon. Muita sorsia lammella ei näkynyt, joten sen oli pakko olla sen emo.

Lintualtaalla asuu myös muita eläimiä. Olen nähnyt mm. rantakäärmeitä ja piisameita. Tämä piisami puuhaili pitkään rantakaislikossa. Kuvasin sitä kaikessa rauhassa eikä se pelännyt minua. Kun muut luontokuvaajat saapuivat paikalle, sukelsi piisami pakoon. Piisami muistuttaa hiukan majavaa, mutta sen häntä ei ole litteä. Jotkut kutsuvat piisamia vesimyyräksi. 

Lintulampi on todella ihana paikka! Jos haluatte joskus käydä siellä, löytyvät paikkatiedot sivulta www.suomenoja.fi 

Sivustolla on myös tosi mielenkiintoinen havaintopäiväkirja, josta voi lukea lintujen uusimman kuulumiset.