Tuntematon pieni lintu

Keväällä luonnosta voi löytää vaikka mitä yllätyksiä. Löysin pihalta aivan pikkuruisen linnun, joka oli jostain syystä hiljattain menehtynyt. Sillä oli ohut, pitkä nokka ja varpaissa poikkeuksellisen pitkät kynnet. Otin linnusta kuvia, jotta pystyisin etsimään siitä tarkemmin tietoa. Linnun hautasin maahan.

Linnun ulkomuodosta päättelin, että se on hyönteissyöjä. Pitkä, ohut nokka viittasi siihen. Mutta miksi sillä oli niin pitkät kynnet? Jos katsotte tarkkaan sen peukalon kynttä, se on todella pitkä. Lintu oli pienin lintu, mitä olen koskaan nähnyt. Kuvissa se on kämmenelläni ja minulla on pienet kädet. 

Minulla on kotona monta luontokirjaa ja viime jouluna sain lahjaksi hyvän lintukirjan. Katsoin, löytyisikö siitä löytämäni linnun kuvaa. Ja kyllä siitä löytyi. Ja samalla löytyi selitys pitkille kynsille. Lintu oli puukiipijä. Se kiipeää puuta pitkin pitkien kynsiensä avulla. Se aloittaa kiipeämisen puun rungon juurelta ja kiipeää ylemmäs puuta kierrellen. Samalla se etsii syötäväksi hämähäkkejä. Puukiipijä elää yleensä metsissä mutta saattaa tulla pihaan tiaisparven mukana. Osa puukiipijöistä muuttaa talveksi etelään, mutta osa viettää talvensa Suomessa tiaisten seurana. Pikku puukiipijä oli varmasti tullut metsästä tiaisten mukana. Talvella niitä menehtyy paljon. Harmi, että tämä kuoli juuri kun kevät oli tulossa. 

Tässä vielä pari keväistä luontokuvaa.

Viime viikonloppuna olin mökillä. Kävimme retkellä läheisellä koskella. Näin keväisin se kuohuu kovaa, sillä lumesta sulavaa vettä virtaa siinä runsaasti. Vielä koskea ympäröivä luonto oli aivan ruskeaa mutta muutamassa viikossa valkovuokot valtaavat alueen. Silloin menen sinne uudelleen. 

Retkellä eteeni lennähti pieni perhonen. Luulin sitä ensin lehdeksi ja sitten kuolleeksi, mutta se olikin juuri talvihorroksestaan herännyt perhonen, joka oli ihan kohmeessa. Auringosta huolimatta oli aika kylmä, vain pari astetta lämmintä. 

Ihanaa kun on kevät!