Kävin eilen vierailulla Laurilan strutsitilalla Elimäellä. Tila sijaitsi maaseudulla aika pitkän ja mutkaisen hiekkatien varrella. Hiukan jo pelkäsin, että äiti on ajanut harhaan mutta sitten näin pellon laidalla ison aitauksen, jossa näkyi sisällä liikettä. Strutseja!!!
Heti pihalla meidän toivotti tervetulleeksi haukullaan kolme koiraa. Jokainen niistä oli omassa aitauksessaan, joten en säikähtänyt. Tilan emäntä tuli ulos piharakennuksesta ja johdatti meidät strutsien luo. Aitauksessa oli toistakymmentä ruskeaa strutsia. Kun tulimme aitaukselle, ne askelsivat heti luoksemme isoilla vahvoilla jaloillaan. Uteliaana ne kurottelivat kaulojaan aidan yli meitä kohti. Saimme ruokkia niitä voikukanlehdillä. Pidimme kiinni lehden toisesta päästä ja strutsit nokkivat paloja irti toisesta päästä. Lehteä ei saanut antaa niille kokonaisena, sillä hampaattomina niiden olisi ollut hankala syödä pitkää lehteä. Äiti antoi strusille pienen palan voikukanlehteä ja strutsi nokkaisi häntä sormista tosi lujaa. Se sattui mutta onneksi ei tullut haavaa. Strutsit ovat tosi voimakkaita, oikein näki, kuinka vahvoja niiden pitkät kaulat ja jalat ovat. Emme uskaltaneet silittää niitä tai koskea niihin, sillä ne halusivat nokkaista aivan kaikkea.
Aitauksen ruskeat strutsit olivat kaikki viime kesän poikasia. Niiden höyhenet eivät vielä olleet vaihtaneet väriä. Myöhemmin naaraat muuttuvat harmaiksi ja urokset mustiksi. Löysin netistä videon, jossa on kuvattuna näiden strutsien kuoriutuminen vuosi sitten. Kannattaa katsoa! https://www.youtube.com/watch?v=bzlFwlopcUc Strutsinpoikasen kuoriutuminen on kovan työn takana, sillä sillä ei ole munahammasta munankuoren rikkomista varten kuten linnunpoikasilla normaalisti on. Poikasen on päästävä ulos munasta jaloilla ja niskalla työntämällä. Kun strutsinpoikanen syntyy, se painaa melkein kilon ja on aivan valmis pikku lintu höyhenineen kaikkineen ja alkaa pian taapertaa jaloillaan ja etsii ruokaa.
Tilalla oli yksi uros ja sillä oli omassa aitauksessaan muutama naaras haaremina. Urokset ovat tosi tarkkoja reviiristään, eikä niiden lähelle saa mennä. Välissä olikin kaksi turva-aitaa, jotta vieraat eivät mene liian lähelle. Uros tepasteli mustissa höyhenissään arvokkaan näköisenä ja pörhisteli valkoisia siipisulkiaan.
Kiinnitin huomiota strutsin jalkoihin. Ne olivat todella voimakkaat ja niissä oli kaksi varvasta. Isommassa varpaassa oli valtava koukkumainen kynsi. Luin, että jos strutsi potkaisee puolustautuakseen, voi sen potku tappaa aikuisen ihmisen. Sitä ei ole vaikea uskoa. Strutsi voi kasvaa melkein 3m korkeaksi ja painaa melkein kaksisataa kiloa. Se on valtavan suuri, eikä sitä ymmärrä, ennen kuin seisoo itse vieressä.
Yleensä kun strutsi säikähtää, se juoksee pakoon, sillä strutsit eivät osaa lentää, eivät edes lyhyitä pyrähdyksiä. Strutsi säikähtää yleensä äkillisiä kovia ääniä ja silloin riittää, että yksi säikähtää ja juoksee pakoon ja silloin koko lauma seuraa perässä. Strutsi juoksee pitkillä jaloillaan jopa 70km/h eli todella lujaa. Se pystyy pitämään tätä juoksuvauhtia yllä jopa puoli tuntia ja harppoo koivillaan neljän metrin mittaisia jättiläismäisiä harppauksia. Strutsi onkin maailman nopein kaksijalkainen eläin!
Strutsista tulee mielee jollain tapaa dinosaurukset. Sillä on dinosaurusmaiset jalat ja dinosaurusmainen kaula ja leveä pää. Ihan tuntuu, ettei se olisi lintu lainkaan, vaan muinainen esihistoriallinen lisko! Toisaalta , linnuthan kyllä polveutuvat dinosauruksista, joten ei ihme, että niissä on samaa näköä!
Minua kiinnostivat strutsin valtavat siipisulat ja pienemmät höyhenet sekä strutsin munat. Ostin yhden ison sulan ja se maksoi 10e. Ostin myös pienen höyhenen ja se maksoi 50snt. Ostin myös tyhjän munankuoren, se maksoi 16e. Kokonainen muna sisuksineen olisi ollut 25e mutta päätimme ostaa mieluummin tyhjän munan. Saimme kuitenkin kokeilla, kuinka painava kokonainen muna oli. Se painoi 1,5kg ja vastasi kooltaan yhteensä 25 kananmunaa! Munan kuori on niin paksu, että se kestää ihmisen painon päällään. Emäntä kertoi, että kun hän tekee munakasta, hän rikkoo kuoren hakkaamalla sitä saksenkärjillä lujaa yhteen kohtaan. Sitten kun hän saa aikaan reiän, sekoittaa hän keltuaisen rikki ja ravistaa munan sisällön ulos.
Jos minä saisin joskus oman strutsinmunan, hautoisin siitä oman strutsin!
Laurilan strutsilitan kotisivut: http://www.strutsitila.net/sivu9.htm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti